Nimeni on Banaani-Janne näin internetissä, mutta kavereiden kesken pelkkä Janne. Minua sanotaan matemaattisesti fiksuksi, laiskaksi sekä hyväksi kaveriksi. Mutta liittyykö yksikään näistä seikoista minuuteen? Olenko jo vastannut kysymykseeni?

Olen lapsesta asti vihannut tyhmiä ihmisiä. Siis oikeasti. Olen täysin varma että tyhmien ihmisten olemassaolo riittää kumoamaan ajatuksen korkeimmasta suunnitelmasta, eli elitistisuomalaisten kielellä Divine planin. Kukaan ei pysty arvioimaan mentaalirajoittuneiden suunnitelmia koska niillä ei ole sellaisia. Olenko siis ihmisvihaaja, vaiko ihmiskunnan jalostamisen julistaja?

Toisaalta pidän ihmisistä. Sivistyneimmät tunnistavat tuon TV-sarja Housen samannimisen näyttelijähahmon lentäväksi lauseeksi, ja tietävät että tuossa on vasta puolet. Selvennyksenä että ihmiset viihdyttävät minua, mutta vain pieninä annoksina. Olen kuitenkin huomannut että lähes kaikki samaistuvat sekä viihdyttyvät tämän tohtorin sanomisista, joten enpä tiedä kuvaileeko se sitten oikeasti minua. Ei kaikki maailmassa voi olla joko ihmisvihaajia, puujalkoja lääkeaddikteja tai erityislahjakkaita lääketieteen teorian ja käytännön osaajia? Eihän?

Menen helposti lukkoon ihmisjoukossa. En pelkää väkijoukkoja, pois se minusta. Paha olo syntyy vain jos ympärillä on useampi henkilö, joille minulle on eri roolit, tai jos en tunne ketkä ympärillä puhuvat. Luulen, että tämä johtuu siitä, ettei minulla ole sisäistä mallia jolla puhua tuntemattomalle ja useampi vieras ympärillä saa ahdistuksen siitä minkä roolin ottaa itselleni. Lukkiutuminen tapahtuu myös jos yritän puhua muuten tutulle ja mukavalle ystävälle, mutta ympärillä on ihmisiä joita en tunne, siispä älkää ihmetelkö jos olen hiljaa jonossa. 8<

Puoli tuntia enkä vieläkään ole kirjoitusflowillani onnistunut pääsemään siihen, kuka minä oikeasti olen. No höh. Tässäkohtaa päätin antautua ja käyttää hakukonetta, ja mitä saankaan: sivu toisensa jälkeen tekstejä menneiltä ja nykyisiltä ihmisiltä jotka ovat käyttäneet elämästään isoja aikavälejä vain tämän kysymyksen äärellä, ainakin pohtijoiden parranajon tiheydestä päätellen. Ihminen näyttäisi palaavan aina luontoon sekä yrttivalmisteisiin pohtiessaan elämää ja minuutta. Outoa. Luulempa, että he vain haluavat sisäistä rauhaa kaiken sen yksitoikkoisen kysymyksen toitottamisen jälkeen pään sisässään vuodesta toiseen, sitähän 禪-meditaatio lopulta on. 

 

Pitäkää minua siis esimerkillisenä filosofina, ja älkää pohtiko elämän tarkoitusta! Suosittelen lämpimästi palaamaan päivittäiseen hedonistiseen elämäntapaanne ja jättämään tämänkaltaiset tyhmät kysymykset niille, jotka saavat elitististä statustaan julistamalla itseään pohtijana. Ei sitä Bjurströmin halihali naminami pusipusia saa kuin elämällä!